Voiko työkyky parantua kahvitauolla?
Toinen suositeltava työkyvyn tukikeino, joka myöskin on alikäytössä, liittyy tarpeeseemme olla osa yhteisöä. Etenkin koronan aiheuttaman etä- ja hybridityön lisääntymisen takia ihmiset kokoontuvat vähemmän toimistolle ja työasioiden ulkopuolinen kanssakäyminen vähenee.
Jo ennen koronapandemian alkua on monella työpaikalla ollut havaittavissa perinteisten sosiaalisten kohtaamisten vähenemistä. Työpisteen ääressä yksinään eväiden syöminen tai kahvin juominen on entistä yleisempää.
Yksinäisyyden vaikutukset terveyteen vastaavat vakavuudeltaan tupakoinnin haittavaikutuksia ja ovat moninkertaiset esimerkiksi ylipainon terveysvaikutuksiin verrattuna
Tiimien kalentereihin ei yhteisiä lounas- tai kahvihetkiä ole välttämättä aikataulutettu, eikä avotilojen kahviautomaatin luona niille ole oikein tilaakaan. Pikkujouluihin ei osallistuta enää entiseen tapaan ja Tyky-päivätkin on saatettu kokonaan karsia budjetista.
Korona on vauhdittanut eristäytymistä muista. Työhyvinvointi vaatii entistä enemmän panostusta yhteisöllisyyteen.
Tämä on surullinen trendi, koska voidakseen hyvin ihminen tarvitsee ihmistä, kotona ja työssä. Yksinäisyyden vaikutukset terveyteen vastaavat vakavuudeltaan tupakoinnin haittavaikutuksia ja ovat moninkertaiset esimerkiksi ylipainon terveysvaikutuksiin verrattuna.
Yksinäisyyden ehkäiseminen pitäisi nostaa kansantautien ehkäisyn kanssa samalle tasolle, vaikka sitten lainsäädännöllisin keinoin. Niin suuri vaikutus sillä on kansanterveyteen.
Kuuluminen johonkin joukkoon, oleminen osa jotain ryhmää on yksi merkittävin työssäkäyntiin liittyvä arvo ihmiselle. Se on monelle SE syy jaksaa mennä joka maanantaiaamu töihin. Hyvä työpaikka tarjoaa mahdollisuuden tavata mielenkiintoisia ihmisiä ja parhaimmillaan vaikka ystävystyä (miksei rakastuakin).
Hyvässä työpaikassa saa kokea yhteenkuuluvuuden, yhdessä tekemisen ja yhdessä onnistumisen tunnetta, ja iloa. Jaettu ilo on paras ilo.